Hannu Ahlstedtin henkilökuva

Työtä jos toistakin

Olen asunut koko ikäni Jämsän seudulla, syntymäkuntani on Jämsänkoski. Työvuosia on takana enemmän kuin edessä ja jään eläkkeelle Jämsän kaupungin sivistystoimen palveluasiantuntijan tehtävästä kuluvan vuoden syksyllä. Ensimmäiset palkkatulot sain vuonna 1967 parin viikon kesätöistä. Siitä alkaen 11 kesää kuluivat rakennustöissä isän ja setien kanssa. Niiden vuosien jälkeen ennätin olla maatalousharjoittelijana, automyyjänä, rakennusperinteen tutkijana, teollisuushistorian tutkijana, opettajana, nuorten työpajan esimiehenä, palveluesimiehenä ja nuorisotoimenjohtajana. Monenlaista, kaikesta edeltävästä oli tavattomasti hyötyä seuraavissa tehtävissä. Nykyään puhutaan verkostoitumisesta, aiemmin vain tuttavuuksista, mutta hyvin tärkeitä asioita, sen voin kokemuksella sanoa.

Historia vei mennessään

Mahdollisesti lapsuusvuosien rokotteissa oli tuhti annos perinneseerumia, koska pienestä saakka historia ja perinneasiat ovat minua kiinnostaneet. Kiinnostus vanhoihin asioihin näkyi kai päälle päinkin, sillä mummoni luovutti minulle sukuun kuuluvia vanhoja esineitä ja asiapapereita säilytettäväksi ollessani alle 10-vuotias. – ”Minusta tuntuu Hannu siltä, että sinulla nämä parhaiten säilyvät”. No, onhan ne säilyneet.

Joskus 1990-luvun keskipaikkeilla pieni lapsi kutsui minua kauppaliikkeessä kotiseutusedäksi, olin ollut kertomassa lapsiryhmälle Jämsänkosken historiaa. Titteli tuntui kovin mukavalta ja sitä alkoivat muutamat muutkin käyttää. Ehkä sen jatkumona sain virallisesti kotiseutuneuvoksen arvonimen vuonna 2019. Kun suostumustani arvonimen hakemiseen ensimmäisen kerran kysyttiin, niin kieltäydyin. Toisella kertaa kysyjät olivat pontevampia ja minä lepsumpi. Nyt alkaa tuntua, että arvonimi ei tunnu hullummalta. Esimies on joissakin yhteyksissä käyttänyt nimikettä Jämsän elävä historiatietokirja. Jotakin tietoja on karttunut, kun on pitkään harjoitellut. Historia- ja perinneaiheisia kirjoja olen kirjoittanut kymmenkunta, jokunen saattaa vielä olla tulossakin.

Setlementtiä ja muuta yhdistystoimintaa

Setlementtipolkuni alkoi yhdistyksen syntymän alkumetreillä Sirkka Heikkisen puhelinsoitolla, johon sijoittui sen verran kiinnostava värväysosuus, että päätin vastata myöntävästi ja lähteä tutustumaan toimintaan. Siitä alkaen olen ollut mukana hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Toiminnallisesti olen osallistunut alustajana TiistaiTurinoissa ja pitänyt kolme perinneaiheista esitelmää ja koonnut apuaineistoa kulttuurikävelyille.

Elämään on mahtunut ennen Setlementtiä kaksi pitkäaikaista harrastusta. Kotimaisessa tikkaurheilussa olen ollut mukana vuodesta 1973 ja Suomen vanhimman tikkaseuran Jämsän Seudun Tikka ry:n puheenjohtajana olen ollut yhteensä lähes 30 vuotta. Toinen pitkäkestoinen harrastus on ollut kotiseututyö, jossa olen ehtinyt olla mukana noin 40 vuotta. Tällä hetkellä olen Jämsänkosken Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja ja Keski-Suomen museoyhdistyksen hallituksen jäsen. Urheilu- ja liikuntaseura Jämsänkosken Jyryn hallituksessa olen ollut noin 20 vuotta. Sukututkimuksen harrastajana olen mukana paikallisen Suur-Jämsän Sukututkijoiden toiminnassa. Muutaman vuoden olen ollut Jämsänjokilaakson Invalidit ry:n hallituksessa.

Jämsänlaakson Setlementti on seudun uusimpia järjestöjä. Toiminta on laajentunut vähitellen ja järjestettyihin tapahtumiin on ollut osallistujia mukavasti. Setlementin kaikille avoin ja sitoutumaton toiminta on yksi järjestön vahvuuksista. Toiminnasta löytyy jokaiselle jotakin sopivaa ja lähiaikojen suunnitelmien toteutuessa mahdollisuudet erityisesti taiteen ja kulttuurin alalla monipuolistuvat ja tavoittavat eri ikäryhmiä. Kannattaa tulla tutustumaan, toimimaan ja viihtymään.