Matkustin ympäri maailmaa
Uusiojämsäläinen ensikertalaisena Satuverstaan perinnetapahtumaan sukeltamassa, jänskättää – mitähän tästä tulee… Kivipankin oven takana odottaa Peppi Pitkätossu; ”Gu-daa”, tervehdin häntä reippaasti ruotsiksi, onhan ruotsalaisuuden päiväkin. Jos ette muuten vielä tienneet, niin Pepin isä on maailmankuulu merikapteeni ja tämä pisamanaamainen lettipäätytär on pienestä pitäen tottunut matkustelemaan kaikkialle. Heikun keikun ja äkkiä narikan kautta mukaan ensimmäiselle lennolle ja suoraan päiväntasaajan alapuolelle matkalle Tansaniaan! Nu kör vi!
Afrikan taivaan alla Pikku Neema on saanut isoäitinsä Bibin kanssa Suomesta vieraakseen Kultakutrin, 5-vuotiaan pikkutytön, joka ei osaa sanoa R-kirjainta. Sepä saa aikaan hassunkurisia käsityksiä keskinäisen tarinoinnin aikana. Miten tansanialaiset esimerkiksi nukkuvat velhon alla? No sehän on moskiittoverkko! Suomessa taasen on ihmeellistä, kun vesi tulee seinästä, hanasta, sepä vasta outo sana, tuumaa Bibi. Tansaniassa käydään kylän kaivolla ja kannetaan vesiastiaa eli kalebassia pään päällä kotiin. Tämä taidon lapset oppivat jo varhain, mutta eipä ole suomalaiselle helppoa, kokeilkaa vaikka itse! Välillä leikitään Kukun eli kesyn kotikanan kanssa ja opetellaan laskemaan swahiliksi moja-mbili-tatu eli yksi-kaksi-kolme. Perehdytään myös paikalliseen pukeutumiseen, jossa hyödynnetään värikkäitä puuvillahuiveja, joista voi myös sitoa kantoliinan esim. polttopuille, koulukirjoille tai vaikka pikkuvauvalle, jolloin kädet jäävät vapaiksi muihin askareisiin. Kantoliinassa myös sisarukset voivat kantaa nuorempiaan, vartalon liikkeiden myötäillessä kuopukset yleensä viihtyvät mainiosti. Lopuksi tarinointia seuranneet vauvaperheetkin pääsevät testaamaan tätä; kiedotaan lapsia huiveilla läheisten selkään ja sitten reipasta afrikkalaista tanssia, johon saa vapaasti osallistua. Moni vauveli on ilmeistä päätellen mielissään – ja itseänikin piristää reipas hytkyminen rumpujen tahtiin. Peppi kannustaa yleisöä innokkaasti! Kiitos Lailalle ja Soilelle tästä nukketeatterielämyksestä!
Sitten Peppi helistää kelloaan merkiksi siitä, että pienimpien oma vauvamuskari on alkamassa ja johdattaa vauvaväen Fein opastamien Pikku tassujen jäljille Kiinaan asti – eli yläkertaan. Itse suuntaan katseeni alakerran tarjontaan; seinillä näkyy tuttuja loruja ja Kaijan maalausverstaalla ja askarteluverstailla alkaa olla säpinää. Mitäs sieltä löytyykään: matkustushärvelin, kengurun, karvamatojen ja helmikorujen askartelua ja itselleen saa myös työstää oman Satuverstas-passin vaikka kaulaan roikkumaan. Mitenkäs nuo härvelit… jaahas, kaikenlaista nippeliä, palikkaa ja kierrätysmateriaalia näemmä voi käyttää, Marika auttaa kuumaliimalla kasaamista ja voi kun rakentuu huikeita aluksia galakseja kiertämään! Fiuuuuu, hei me lennetään! Ja taas lennetään Pepin kanssa kaukomaille, nyt Thaimaahan ja kulkupelitkin vaihtuu toivomusveneisiin, niiden ääreen matkalaisia johdattavat Katja ja Lassi.
Alakerran narikasta kuuluu itkua, kun joku pikkuinen vähän ujostelee ihmislaumoja, joka puolella hälistään ja hääräillään jotain. Niistetään nenä, otetaan mehua ja pipari ja sitten jo tekee mieli mukaan – jos vaikka tuohon Moonan ja Pennin viereen uskaltautuisi askartelemaan kenguruita, ei oo liian vaikeeta ja he on kilttejä tyttölöitä. Nitojasta lähtee kyllä jonkin verran pauketta, mutta ei se porukassa pelota. Ja tuossa vieressä myös kaksi kivaa tyttöä, oikein kruunutkin päässä, he onkin rinsessoja! Alina ja Saana neuvovat, miten tehdään helmikoruja ja miten syntyy karvamato; tuleepa hienoja ja niitä pitää sitten mateluttaa lattialla, hei älä astu päälle! Meinaapa olla tungosta. Ja taas Peppi helistää kelloaan ja kerää matkustajat jonoon; toinen Kiinan matka vie Fein ja Hiirulaisen mukana mittaamaan maailmaa – eikös se oikeesti ole mittaamaton? Tästä tulee väkisinkin mieleen sanaleikki: miten mato mittaa maton, jossei ole mittarimato? Omituinen juttu tuokin…
Sitten änkeän mukaan matkalle Skandinavian suuntaan, viikinkien metsämailla tuoksuu havut ja kävyt ja pääsee yrttijalkakylpyyn ja maalaamaan luonnonväreillä; on hyvä syy suojautua muoviessulla, pikkusen sotkuista puuhaa – kuten taiteenluonti usein on – spontaania, värikästä ja ei niin kauheen järjestelmällistä… Pirjolla on hieno viikinkiasu ja hän on kotonaan tässä hässäkässä, jaksaa silti kärsivällisesti neuvoa pikkumaalareita.
Katja alkaa raotella ovea venäläisten satujen maailmaan, mutta joutuu vielä pikapikaa hakemaan lisää rekvisiittaa satunurkkaukseen. Siinä on houkuttelevan näköisiä patjoja odottamassa kuulijoita. Tässä vaiheessa laskeudun takaisin alas, nyt oman koneeni/kroppani tankkauspisteelle eli Maritan loihtimien herkkujen ääreen, kaffetta, mehua, pullaa, pitsaa, voileipiä, vihanneksia, hedelmiä, keksejä, monenlaista tarjolla – ja taas jaksaa ihmetellä luomistöitä, vieressä on Kaijan maalauspaja ja siinäkin jo valmiina monta hienoa teosta ja uusia ripustellaan seinälle kuivumaan. Ja taas tulee pari innokasta luomaan omia teoksiaan, millähän värillä aloittaisi? Tulisiko pappa vaikka vähän auttamaan – eipäs kun teen ihan ite kuitenkin!
Ympärillä naurua, kikatusta, pikkulasten parkua, riemunkiljahduksia – ja taas soi Pepin kello! Toinen Thaimaan matka alkamassa, sen perään uusi singahdus viikinkien yrttimaille ja vielä kerran kaukomaille eli Intiaan joogaamaan Ashan mukana. On siinä jo matkustusta kerrakseen, mutta Peppi jaksaa kannustaa ja opastaa. Hän on maailman vahvin tyttö; nostaa Anjankin ilmaan kuin tyhjää vaan, vaikka Anja on kyllä ihan täysikasvuinen nainen! Herra Tossavaista ja Pikku-Ukkoa ei näy missään, mutta ehkä ne on päässeet jonnekin hoitoon, kun Peppi matkustelee niin paljon… Ehtiväinen tyttö tämä – ja on muuten hienot tossut hänellä, vaikkei olekaan tavanomaisen pitkät. Matkustus (ja ramppaaminen yläkerran rappusissa) sujunee sutjakammin, kun on kunnon autoilutossukat!
Yläkerran kaukomatkojen jälkeen Peppi onkin valmis Satuverstaan teemalauluun ja niin me hoilataan köörinä ”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan…” Mutta ei se hauskanpito siihen lopu: Peppi innostuu rakentamaan lasten kanssa junan ja taas mennään, skwiiikkk…, tuolien jalat vinkuu lattialla, mutta ei se kauas kuulu vissiin…
Sitten Peppi penkoo kapsäkistään aarteita, hän kaipaakin henkilökohtaista tuunausapua: reissun päällä on kiva olla oma retkipatja mukana, joten oikean kokoinen pitäisi valmistaa ja kuvittaa mielekkääksi. Peppi selälleen patjalle ja alkakaas nyt kasaamaan sopivan pituista patjaa, että pää ja tossutkin mahtuu kokonaan. Ja lisää väriä patjaan kiitos, muuten on masentavan tylsän näköinen, jolle Nukku-Mattikin sanoisi plääh…
Mutta niin vain päättyy tämä ensimmäinen satupäivä lopulta, vaikka moni olisi vielä halunnut jatkaa askarteluja ja yhdessä touhuamista. Välillä pitää huilata, että jaksaa matkata taas seuraavana päivänä. Se on sitten jo toinen tarina ja sen kertonee joku muu, koska minuun iski totaalinen jetlaagi tämän reissailun jälkeen… Kiitos matkaseurasta, toipunen seuraavaan tapaamiseen mennessä!